Peli syntyy tilasta

Ensimmäinen pelimme Archipelago oli syntynyt joulukuussa. Se on maskuliininen, suoraan edistyvä, selkeällä missiolla toimiva agenttipeli. Toiseksi peliksi halusimme luoda jotakin erilaista. Mutta mitä? Olimme jo ehtineet luvata asiakkaille toista pelia tammikuun alussa.

Meillä oli käytettävissä upea 3,5 m korkea jugendhuone kuviotapetteineen. Siihen ei voi luoda gangsterisotaa tai scifi-seikkailua. Lisäksi pelin pitää olla sellainen, etteivät innokkaasti ratkaisuja etsivät vieraat sortuisivat pahoinpitelemään arvokasta tilaa.

Sitten tajusimme että kun kerran on hieno ruokasali käytettävissä, peli on tietysti Dinner Party!

Heti kun nimi oli keksitty, tarina lähti avautumaan. Mitä jännää/kummaa/seikkailullista voi tapahtua illalliskutsuissa? Kuka on järjestänyt kutsut ja mitä hänellä on mielessä? Mikä syy vierailla on päästä äkkiä huoneesta pois?

Tuntemattoman emännän taustatarina kehittyi yhä kierompaan suuntaan. Hän sai harrastuksia ja ennen kaikkea, intohimoisen pyrkimyksen. Kyllä, hän tarvitsee vieraitaan! Mutta mihin?

Etsimme emännän tyyliin sopivia huonekaluja ja kutsuimme taiteilijan luomaan pelille keskeisen esineen. Sitten syvennyimme magian luomiseen huoneen oudon emännän inspiroimina. Askel askeleelta tarinan kulku valmistui ja oli aika kutsua ensimmäiset vieraat!

Dinner Party on peli ”aikuisten makuun” ja on teemansa kautta myös erittäin sopiva polttaripeli. Iloksemme pelin tunnelma on taannut sen, että kaunista tilaa kohdellaan arvostavasti jopa jännityksen lisääntyessä pelin käännekohdan jälkeen.

Peli on saanut arvostelun kansainväliseltä ”pakohuonepelikriitikoilta”, tässä tapauksessa Australialaiselta pariskunnalta jotka matkustavat maailmassa kokeilemassa ja arvioimassa pakohuonepelejä. Heidän yhteenvetonsa oli

”Dinner Party is an inventive, atmospheric room with a wide variety of puzzles.” He eivät suositelleet sitä vasta-alkajille, vaikka kokemuksemme mukaan hekin voivat päästä ulos!

Koko arvostelun löydät:

http://escaperoomreviews.org/review/dinner-party

Kuka keksi Escape Roomin?

Sitä on vaikea sanoa.

Eräs tutkija on ottanut selville kirjallisuuteen perustuvaa pelihistoriaa 1850 alkaen ja varmasti on pelattu sitä ennenkin.

Mikä on Escaperoom-formaatti ja kuka sen keksi on yhtä vaikea kysymys.

Tarina menee suunnilleen näin:

1970- luvulla pelattiin monessa paikassa roolipelejä (Larping).

http://en.wikipedia.org/wiki/Live_action_role-playing_game 

1981 The Mystery Hunt aloitti Japanissa. Se oli enimmäkseen laajalle alueelle levittäytynyt tehtävien etsimistä ja ratkaisemista. Sen takana oli opiskelija, joka keräsi rahaa erilaisiin tarkoituksiin.

http://en.wikipedia.org/wiki/MIT_Mystery_Hunt

Syyskuussa 1987 The Knightmare, BBCn tuottama sarja, on hyvin samanlainen kuin nykyiset escaperoom-pelit. Luullaan että siitä on monet pelinrakentajat saaneet inspiraatiota.

http://en.wikipedia.org/wiki/Knightmare

1997 True Dungeonin perustajat pitivät ensimmäisen viikonloppupelin, josta myöhemmin kehittyi oma yritys.

http://truedungeon.com/how-to-play/item/30-td-history

2004 "The Tomb" avautui Bostonissa 2004. Se oli omanlainen kummitustalon, huvipuiston ja Hollywood-filmin fuusio.

http://gonewengland.about.com/od/bostonattractions/fr/frtombboston.htm

2007 heinäkuussa SCARP avasi Japanissa ns. Real Escape Gamen Kyotossa. Se oli viikonlopputapahtuma, johon osallistui n 120 ihmistä. 2010 samanlaiseen tapahtumaan osallistui 28 870 pelaajaa.

2011 SCARP avasi pienille ryhmille keskittyvän pysyvän pelipaikan Tokiossa. 

Samana vuonna peliä myytiin Kiinaan ja Taiwaniin. Real Escape Roomit avautuivat Shangaissa, ja helmikuussa 2012 Taipeissa. Sen jälkeen tämä levittyi hyvin nopeasti eri puolille Aasia.

2012 SCARP avasi kolme pelipaikkaa San Franciscossa.

Ensimmäinen eurooppalainen peli oli ParaPark Budapestissa. Tämän syntyhistoriasta, idean kehittämisestä jms taustoista on ristiriitaisia lausuntoja. http://parapark.hu/

2012 HintHunt avasi ovet Lontoossa. Tämän perustajana olivat kaksi unkarilaista joilla oli selvästi ParaPark- taustaista kokemusta ja sitä voi hyvin pitää nykyisten Eurooppalaisten escaperoomien esikuvana. Konsepti levisi nopeasti eri puolille maailmaa.

http://en.wikipedia.org/wiki/HintHunt

Erään tutkimuksen mukaan yli 80 % kaikista eurooppalaisista Escape Room keskuksista avasi oven 2014

Suomen lyhyt historia.

4.2014. Inside Out, Helsinki, Daddy Bear Birthday

14.10.2014 Inside Out, Helsinki, The Appointment

14.10.2014 Inside Out, Helsinki, Blocks

23.10.2014 Room Escape Tampere, The Office.

21.11.2014 Live Exit Games Turku, Kidnapped

1.12. 2014 Escape Room Helsinki, Archipelago

1.1.2015 Room Escape Turku, Nanny

23.1.2015 Escape Room Helsinki, Dinner Party

13.2.2015 Room Escape Running Rabbit, Helsinki, Cold War

13.2.2015 Way Out, Jyväskylä, Lobotomy lab

5.3.2015 Room Escape Tampere, The Diva

14.3.2015 Labyrinth Games Suomi, Helsinki, Internship

2.3.2015 Mysteeri, Jyväskylä, Siirin opiskelija asunto

23.3.2015  Room Escape Running Rabbit, Helsinki, Childs Play

27.3.2015 Escape Room Korjaamo, Apocalypse

Eka peli lyötiin lukkoon

Olimme päättäneet avata Escape Room Helsingin 1.12. Viikkoa ennen avauspäivää vallitsi täysi kaaos kauniissa Korkeavuoren asunnossa, johon olimme rakentamassa ensimmäistä peliä Archipelagoa.  Kului liimaa, ruuveja, maalia, laminaattia. Virgo yritti vetää seurantakameroiden ja monitoreiden johtoja paksujen jugend-kiviseinien lävitse. Yvonne hääri kummallisten lukkojen parissa ja opetteli koodien säätämistä. Englannista kutsuttu pelikonsultti Ed istui viilipyttynä sohvassa ja tyynnytteli meitä. "Ei hätää, on aina kaaosta viime metreille asti."

Ed, jonka löysimme Englannista onnellisen sattuman kautta, oli tukena ja turvana meille aloitteleville pakopeli-rakentajille. Emme olleet osaneet kuvitella miten monta seikkaa piti ottaa huomioon pelin jännityksen, haasteellisuuden ja toimivuuden varmistamiseksi. Ed antoi kullanarvoisia vinkkejä ja toi peliin ison ripauksen brittiläistä huumoria.

    

Koko matka tähän pisteeseen asti oli muutenkin ollut kuin aitajuoksu. Heti kun luulimme että pääsemme etenemään, seuraava aita nousi eteemme ja vaati vielä isomman ponnistuksen. Olimme löytäneet mahtavan tilan Pikku-Robalta ja vuokrasopimus oli allekirjoittamista vailla valmis. Samana päivänä kun piti tavata välittäjä pankissa ja allekirjoittaa sopimus, vuokranantaja ilmoitti että toimistotila muutetaankin asunnoksi. Meillä oli neljä päivää aikaa löytää uusi tila joka olisi Helsingin keskustassa, heti vapaa ja soveltuisi pelien rakentamiseksi. Ed Englannista ilmoitti että shit happens, mutta jos ei saadakaan kämppää, hän en palauta maksamaamme palkkiota. 

Onni potkaisi ja ovi avautui Korkeavuorenkatu 41:n tilaan. Ihastuimme siihen ensi silmäyksellä, kun astuimme käsin koreistemaalattuun rappukäytävään ja sieltä asuntoon, jossa komeili valtava, jugendmallinen kaakeliuuni. Seiniä koputtelemalla paikallistimme kiinni muuratut oviaukot huoneiden välissä ja totesimme: toimii. Tähän tulee Escape Room Helsinki.

Sopimus lyötiin lukkoon pimeässä huoneistossa kännykkälamppujen varassa. Ja lukkoteema jatkui joulukuun ensimmäiseen päivään asti kun Archipelago avattiin, sillä alaoven summeri ei avannutkaan ovea ensimmäisille vieraille! Mentorimme oli oikeassa: Täysi kaaos vallitsi viime metreille asti, mutta ei hätää! 

Oma peli kullan kallis!

Pariisin pelikokemuksesta innostumina  päätimme lyödä luovat päämme yhteen ja rakentaa oma pakohuonepeli. Miksi ei? Puuhaamme muutenkin draaman, tarinankerronnan ja tiimivalmennuksen parissa, sykähdyttävän pelin luominen pitäisi olla helppo nakki?

Sitten alettiin miettiä. Jos kuitenkin vasta-alkajina pyytäisi apua joltakin konkarilta, jotta peli olisi varmasti todella hyvä? Halusimme että pelin vaikeusaste olisi juuri sopiva, ei liian helppo eikä liian mahdoton ja että pelissä olisi hyvä syke ja flow. Kun kävimme muutamissa muissa paikoissa pelaamassa huomasimme, että pelit saattoivat olla sympaattiset ja täynnä mukavia arvoituksia mutta että niistä puuttui tarinan tuoma jännite. Pelikokemus jäi tekniselle tasolle eikä tempaissut tunteita mukaan.

Käännyimme ranskalaisen Mystery Escapen puoleen ja kysyimme jos he voisivat auttaa meidät luomaan ensimmäisen pelimme pelipohjan. Mielihyvin, herrat siellä myhäili. Sitten he lähettivät sopimuksen allekirjoitettavaksi: Se oli tiukka franchising-diili, jonka mukaan meidän olisi pitänyt maksaa ison rahatukun heti, ja sitten provikkaa kuukausittain. Lisäksi tuli ylimitoitettu investointivaatimus pelin alkuun saattamiseksi. Eikä siinä vielä kaikki. Peliä ei olisi saanut muuttaa eikä omia pelejä olisi saanut rakentaa. Lisäksi pitkä listä juriidista tekstiä erimielisyyksien varalle.

Heiltä olisimme saaneet kokonaisen paketin siältäen logot, mainosvideot, seurantaohjelman ja käsikirjoituksen. Tylsää!
Ja mitä jos Pariisissa hyvin toimiva peli osoittautuisi Helsingissä huonoksi?  Meidän olisi kuitenkin pitänyt maksaa franchising-maksuja joka kuukausi, eikä heillä olisi ollut mitään paineita pelin toimivaksi sattamisesta täällä.  Kaiken lisäksi he halusivat että rahavirtamme kulkisi heidän järjestelmän kauttaa! Non merci, arvon ranskikset!

Kauhistuneina pakenimme moisesta pakkopaidasta. Pakohuonepelit ovat käsityksemme mukaan taiteelliset teokset, joissa heijastuu pelinrakentajan oma luova mielikuvitus. Tajusimme että on olemassa "franchising-ketjuja", jossa pelejä ostetaan ja myydään, mutta tämä ei ollut meidän melodiamme.

Mistä löytäisimme  hyvän pelinrakentajan, joka yksinkertaisesti auttaisi meidät peliteknisesti alkuun?




   

   
   
   
     

Tästä se alkoi

Pariisi, lokakuu, intiaanikesä. Ei menty Louvreen tai Eiffeltorniin. Olimme uteliaita, etsimme uutta kokemusta. Ja siinä se oli, Mystery Escape Pariisi.  Axel otti meidät vastaan isossa tyylikkäässä aulassa.

 Jätimme laukut kaappiin ja kuulimme johdannon: Teidät lukitaan huoneeseen ja teillä on 60 minuuttia aikaa päästä ulos. Etsikää huoneesta johtolankoja, josta saatte salaiset koodit lukkojen ja tilojen avaamiseen. Tehkää yhteistyötä, lyökää viisaat päänne yhteen! Fyysistä voimaa ei tarvita.
     Axel myhäili salaperäisesti ja avasi meille lukitun oven. Astuimme Manor House pelihuoneeseen: antiikkihuonekalut, matkalaukku, pöytä, taulut, pitkään mekkoon puettu, ketjuihin kahlittu mallinukke kulmassa. Free the spirit! oli huoneen missio. Nainen oli murhattu ja hänen henkensä yhä leijui huoneessa.
     Tunti meni aivan liian nopeasti. Ihmeteltiin eriskummallisia ratkaisuja eikä päästy ulos, vaikka peliohjaajamme Axel, joka seurai meidän kompurointimme kameroiden kautta, tiputteli vinkkejä seinällä roikkuvalle näytölle. Kuitenkin kokemus oli huikea! Aivoissa pyöri vimmatusti, kun ajattelukykyä haastettiin monelta näkökulmalta. Koko tunti meni flow-kokemuksessa.
     Tämähän oli se juttu! Tiimirakennusta valmentava yrityksemme oli pitkään etsinyt tuotetta, joka antaisi konkreettisen kokemuksen hyvin virtaavasta tiimityöstä ja samalla olisi hauska ja haasteellinen.
     Tulimme kotiin, intiaanikesä oli ohi. Perustimme Escape Room Helsingin.